navi



12. huhtikuuta 2014

Vihjauksia tulevasta



Mistä tietää, että on kevät?
vedeksi muuttuneesta sateesta ja lämpöasteista
kurajäljistä eteisen lattialla
uusista asioista
           inspiroitumisesta
           sekavista tunteista
           tulevaisuuteen suuntautuneista ajatuksista

pajunkissoista
        pölisevästä hiekasta
                         allergiaoireista

äidistä ja alkavasta hössötyksestä
                                                  kalenterista
                                                                   lähestyvästä h-hetkestä
(enää vajaa seitsemän viikkoa)


Tänään tuli sitten virallisesti availtua kevään lenkkikausi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ajankohta ei ollut kauhean hyvin valittu, sillä tällä hetkellä istun sohvalla kylmäkääre kiedottuna vasemman polveni ympäri. Nähtävästi juoksupyrähdys Retun kanssa oli turhan paljon viikon verran kipuilleelle polvelle, sillä siedettävä kipu vaihtui jyskyttäväksi ja yhtäkkiä ilmestynyt kuumotus viestii tulehduksesta. Jes. Siispä vinkiksi itselleni ja kaikille muille: älä lähde juoksemaan, jos polvesi/jalkasi on niin kipeä, että suurin piirtein itket jokaista porrasaskelmaa matkalla huoneestasi alakerran keittiöön - lopputulos ei ole kadehdittava.

Täällä blogissa ei vielä ole näkynyt yhtään haastetta, mutta haasteista pitävänä lähdin mukaan demissä keksittyyn Blogiviikkoon. Sen idea on vähän samansuuntainen kuin muun muassa blogeissa ja facebookissa paljon pyörinyt arkihaaste, eli tarkoituksena on julkaista ensi viikon aikana bloggaus jokaisena päivänä. Jokaiselle päivälle on määritetty oma aiheensa, josta jokainen haasteeseen osallistuva postaa samana päivänä ja luvassa on tosi mielenkiintoisia juttuja, kuten asiaa peloista ja lapsuudesta. Kannattaa siis pysyä kuulolla ensi viikon ajan!

Lisäkseni mukana haasteessa ovat seuraavat blogit:
- Mackoin - My Dream Number 2 | Käsi ja mieli | Just Open Your Mouth | Maailman paras poika | Luna Viktoria
Yksinäiset kyyneleet | Aliquando insanire iucundum est | Lady and the Tramp | Salla's life | Negatron

4. huhtikuuta 2014

Väsynyt matkamies

Samantha Barks - On My Own (Les Misérables (2012))


Se oli sitten sellainen reissu Tampereella. NÄTYn ensimmäisen vaiheen pääsykoe, joka taisi kyllä jäädä minun kohdallani viimeiseksi reissuksi tuonne, mutta ei se mitään. Ainakin nyt olen yhden kokemuksen rikkaampi, enkä voi syyttää itseäni jälkikäteen, kun kuitenkin yritin ja tein parhaani. Vaikka tällä kertaa kaikki palaset eivät loksahdelleetkaan täysin paikoilleen, paloni ilmaista itseäni jollakin taiteellisella alalla on suuri; nyt vain täytyy keskittyä kehittelemään uusia suunnitelmia noiden unelmien toteuttamiseksi.

Pääsykokeen jälkeen vähän apeana talsin takaisin hotellille, mutta äidin yllätyksen myötä apeus kyllä karisi hyvin nopeasti: se oli varannut liput Tampereen teatteriin Les Misérables -musikaaliin!

Vähän epäileväisin mielin lähdin musikaalia katsomaan, sillä muutama viikko sitten yritin katsoa Les Misérablesista vuonna 2012 tehtyä elokuvaa, mutta heitin sen kesken ensimmäisen tunnin aikana, kun en ymmärtänyt juonen tarkoitusta seurattuani leffaa lähinnä puolella silmällä muiden hommien ohessa. Suomeksi sanottuna hieman pelkäsin sitä, että entä jos en tajuakaan mistään mitään, kun en ole aikaisemmin yhtään musikaalia teatterin lavalla nähnyt. Onneksi kuitenkin pelkoni osoittautui täysin turhaksi, sillä musikaali oli hyvin rakennettu ja se nappasi katselijansa mukaan ensimmäisessä kohtauksessa suostuen päästämään irti lumouksestaan vasta loppuaplodien myötä. Jos teillä vain suinkin on mahdollisuus, niin menkää ihmeessä katsomaan tuo Tampereen teatterin versio - suosittelen sitä lämpimästi, vaikken nyt osaakaan löytää oikeita ylistyssanoja kuvaamaan sen henkeäsalpaavaa upeutta.

Oletteko te nähneet Les Misiä (musikaalina, leffana, ihan missä vaan muodossa)? Mitä piditte?